Sateista ja tuulista viis!

Suomen kesä, kylmä ja vähäluminen! Näin sanotaan ja tällä hetkellä se ainakin tuntuu pitävän enemmän kuin hyvin paikkansa. Mitäpä sitä marisemaan, otetaan kelit sellaisena kuin ne ovat ja pusketaan tuulta päin! Talon maalausprojekti sujuu hitaasti, mutta varmasti. Suurin syy on juurikin tuo ailahteleva keli, sillä kun parin tunnin välein tulee armottomia sadekuuroja, ei ihan jokaista seinää pysty maalaamaan... Toinen puoli on kokonaan valmis ja räystäät korkeita sivuja lukuunottamatta myös. Toivomme siis miehen kanssa parempaa keliä tulevalle viikolle, kiitos!

Koirat ovat ihmeissään, kun isäntäväki viettää aikansa ulkona, vain välillä kahvia tai ruokaa käydään sisällä hakemassa. Tosin vaari taitaa olla vain onnellinen kun saa kuorsata omassa rauhassaan kenenkään häiritsemättä aamusta iltaan. Pertsa sitten taas vahtii lasioven takana taukoamatta ja kun ovesta astuu sisään, on rapsutuksia saatava välittömästi eikä heti! Rakennusaikanakin juttu oli samankaltainen, koirat jäivät vähän liiankin heikolle huomiolle, vaikka kaikkensa yritti. No, aina pitää jostakin kohtaa vähän tinkiä. Ensi kesänä ei enää maalata;)

Ja sitten niihin muihin ajankohtaisuuksiin... Eli edelleen on "ihan pari pikku muuttujaa", mikäli edes yksi asia ratkeaisi tässä lähiaikoina, pääsisin jälleen työelämään takaisin ja saisin oman rytmin tämän erittäin epämiellyttävän tilanteen tilalle. Olipas tyhmästi sanottu... No, mutta ei auta vaipua synkkyyteen, vaan eteenpäin katsotaan erittäinkin positiivisella mielellä ja periksi ei anneta vaikka mikä tulis! Kaksi viikkoa sitten kaikki tuntui vielä erittäin lohduttomalta, tilanteeseen ei ollut minkäänlaista järjellistä eikä liioin järjetöntäkään ratkaisua, mutta niin vain palaset ovat pikkuhiljaa alkaneet loksahdella paikoilleen.



Lauantaina seurasin sydän pamppaillen netin kautta reaaliaikaista tulospalvelua Tukholman maratonilta. En todellakaan edes ymmärrä juoksemisesta mitään, enkä ikipäivänä itse lähtisi samaan koitokseen, mutta nyt olen seurannut entisen luokkakaverini taivalta kohti hänen suurta unelmaansa. Tai niitä unelmia on ollut monta, osa on jo toteutunut, osa vielä toteutumatta, mutta tämä maratonin juoksu oli yksi niistä unelmista. Me emme ole moniin vuosiin edes nähneet toisiamme, mutta tänä tietoliikenteen ja internetin huumavana aikakautena "löysimme toisemme" ainakin näin virtuaalimaailmassa. On ollut hienoa seurata hänen taivaltaan monen moisissa haasteissa ja kokea iloa hänen menestyksistään, joskus surua pettymyksien hetkillä, mutta se suunnaton kanssariemun tunne kun toinen saavuttaa jotakin jonka eteen on oikeasti uhrannut paljon, on sanoinkuvaamattoman hieno tunne! Palatakseni siihen lauantain maratonin seuraamiseen, oli lähellä ettei sydämeni pysähtynyt ja kylmä hiki alkoi jo nousta otsalle, kun puolen välin tienoilla kello ns. pysähtyi hänen kohdallaan. Kului ainakin 15 minuuttia kun tuskailin jo kaikkia mahdollisuuksia...onko hän keskeyttänyt, onko sattunut jotakin, onko kello rikki. Istuin tässä koneeni ääressä ja aloin hokea kaikenlaisia kannustuksia. Älä luovuta! Jaksat kyllä jatkaa! Ei kai tuo kello voi olla rikki! Et sinä voi keskeyttää! Ei kai vain ole sattunut jotain. Sitten muistin miten hän oli blogissaan pyytänyt meitä lukijoita huutamaan kotisuomesta kannustuksia siinä kohtaa, mikäli hän alkaa hyytymään. No, tuumasta toimeen ja täällähän minä karjuin! Ja kun kello tuon 15 minuutin tauon jälkeen alkoi jälleen rullata eteenpäin, huusin riemusta. Hän onnistuu, ihan varmasti onnistuu! Ja niin kävikin. Tavoiteaika oli 3.52 ja loppuaika maalissa oli 3.50 ja sekuntteja päälle. HIENOA!

Omat unelmani ovat pieniä, sillä isoja en uskalla unelmoida. On tosin joitakin mitä en ole edes itselleni uskaltanut ääneen sanoa, mutta olen onnellinen jos ne pienetkin toteutuvat! Ensi viikolla tahdon toteuttaa sen tällä hetkellä suurimman unelmani ja toteutanhan minä sen. Toisille se on varmasti melkoinen shokki jos ja kun se toteutuu, mutta toivon siinä kohtaa että he ovat myös maaliviivalla minua vastaanottamassa ja hurraavat minulle. On tämä sen verran rankka maraton minulle ollut, tämä kevät 2012...

R