Jotakin suurta

Nyt se on sitten julkaistu, siis tieto lähimmilleni siitä että siivet on levitetty, moottori käynnistetään ja suuri seikkailu alkaa! Eilen sain viimein kerättyä rohkeuteni ja kerroin ensin varovasti sisaren perheelle aikeeni ja illalla äidille ja isälle. Sisaren perhe otti tiedon vastaan tyynesti, toivottivat onnea ja olivat kanssani samaa mieltä siitä, että elämässä on otettava riskejä ja nyt kun on vielä "hieman alle keski-ikäinen" on siihen parempi kuin hyvä aika. Enemmän jännitin omia vanhempiani, mutta ehkä turhaan... Äiti otti asian yllättävänkin tyynesti, tosin kuten hän sanoi, oli hän jo aavistellut jotakin tämän suuntaista. Isä oli tapansa mukaan hiljaa... Isä ei olisi ollut hiljaa, jos paikalla ei olisi ollut mieheni. Mutta hän korrektisti sivuutti asian sanomalla ei mitään. Se on isän tyyli ja tapa, mutta hänelle tämä on varmasti kovempi uutinen.

Ja mikä se uutinen sitten on. Jotkut harvat tämän jo tiesivät, jotkut ehkä arvasivat tai aavistivat, mutta päätös on se, että minä lähden Kouvolaan töihin ja mies jää koirien kanssa tänne. Taloa emme ole vielä ainakaan saaneet myytyä. Toisaalta se on valitettavaa, toisaalta taas en tiedä, sillä mehän rakensimme sen itsellemme, unelmista koottu kokonaisuus jota rakastamme. Nyt vaan sattuu olemaan niin, että minun yksi unelmistani on yli 200 kilometrin päässä ja kun kerran tahdoin senkin unelman toteuttaa, oli tämä ainoa ratkaisu siihen. Ratkaisu ei todellakaan ole helppo, sillä on vaikeaa jättää rakkaat ihmiset taakseen. Tiedänhän minä sen, etten kokonaan heitä jätä, mutta viikonloppuvaimona oleminen tulee varmasti varsinkin aluksi olemaan rankkaa. Minä olen aina elänyt ja elän edelleen siitä voimasta, minkä läheiseni minulle antavat. Ja kaikkein tärkeintä elämässäni on perhe, ne ihmiset jotka pyyteettömästi ja vilpittömästi rakastavat minua ilman minkäänlaista vastapalveluksen hakua.

Ensi viikolla teen vuokrasopimuksen, muuttamisesta en vielä tiedä. Hyvä ystäväni on luvannut minulle "ikuisuuslainaan" muutamia kalusteita. Työhön olisi jo erittäin hienoa päästä, olen oikeasti odottanut tätä jo niin pitkään. Nyt voin onneksi siis jo ääneen puhua tästä. On ollut raskasta "salailla" asioita, varsinkin minun luonteellani. Enää ei tarvitse salailla, vaikka toisaalta nyt alkaa sitten se toisenlainen asioiden käsittely. Suurin osa ihmisistä kun ei varmasti tule ymmärtämään ja hyväksymään tätä ratkaisua. Minähän olen näin suuren luokan itsekeskeinen hurja, joka kylmästi jättää kaiken rakkaan oman itsensä takia taka-alalle! Mutta hei, jos minä en tee sitä nyt, en tee sitä ikinä. Saatan katua ensimmäisinä yksinäisinä iltoina päätöstäni, mutta luultavasti se menee ohi melko pian. Mutta se tosiasia, että jos en nyt tekisi tätä, kaduttaisi minua myöhemmässä vaiheessa varmasti erittäin paljon enemmän! Ja pääseehän sitä maitojunalla kotiinpäin mikäli tilanne on sietämätön;)

Jännittävää, mielenkiintoista ja varmasti huumaavaa loppukesää ja syksyä siis tiedossa! "YY-KAA-KOO, NYT! Ja niin hän hyppäsi jyrkänteeltä alas, eikä tiennyt itsekään mikä alhaalla odotti..."