Töihin!

No, nyt se sitten on varmaa, että tämä tyttö on työn parissa jälleen kahden viikon sisällä! Aivan mahtava tunne, kun saa vihdoin päästää eläimen sisältään irti ja pääsee tekemään sitä mitä rakastaa ja tahtoo tehdä. Jos joku olisi minulle sanonut huhtikuun lopussa, että olen kuin kissa pistoksissa kun en pääse töihin, olisin luultavasti vetänyt pataan. Olin antanut itsestäni henkisellä puolella aivan kaiken ja vähän päälle. Olin niin loppu ja väsynyt, että ainoa ajatus työstä oli, ei koskaan...ei ainakaan tätä työtä. Silloin tuntui kuin tilanteesta ei olisi mitään ulospääsykeinoa näkyvissä, muuta kuin alan vaihto tai sitten erittäin pitkä sairasloma. Itse omasta tahdostani siis sanouduin irti vakituisesta työstäni, sillä se oli minulle helpoin keino. Vihaan sairaslomia, omia ja muiden.

Maanantaina allekirjoitin vuokrasopimuksen tulevaan työasuntooni, joka siis sijaitsee Kuusankoskella, Kouvolassa. Matkaa sinne tulee tarkalleen meiltä kotoa 222,07 kilometriä, siis nopeinta ja parhainta reittiä. Siinäpä sitä sitten körötellään pari kertaa viikossa, tuleepa maisemat tutuiksi :D. Tämä on oma tahtoni, haluan lähteä tekemään jotakin, mihin minulla ei täällä Pirkanmaalla olisi mahdollisuuksia. Ainakaan lähiaikoina. Ja haluan kokea nyt jotakin sellaista, mitä en välttämättä voi enää kokea uudelleen, sillä en todellakaan tahdo vanhana rouvana katua sitä, etten nuorena uskaltanut tehdä sitä mitä haluan. Minusta tulee siis viikonloppuvaimo. Sitähän on meidän perheessä tosin jo aikanaan eletty, tosin silloin mies oli se joka oli viikot "poissa" ja minä "paikalla". Ja mikä tärkeintä, tämä päätös ja sen loppuun saattaminen oli kokonaan miehen ansiota. Hän antoi minulle ne palikat, joiden avulla tämä on mahdollista. Hän on myös tukenut ja tsempannut koko tämän helvetillisen vääntämisen läpi minua, joten suurimmat kiitokset siitä kuuluvat hänelle!

Blogin päivitys saattaa aluksi olla haastavaa ja hankalaa, sillä en ole yrityksistä huolimatta vieläkään löytänyt itselleni kakkoskonetta mukaan. Ottaisin käytetynkin, jos sellainen löytyisi luotettavalta taholta. Uusia koneitakin olen katsellut, mutta meidän rahatilanne on nyt niin heikko, että jopa ruokakaupassa käyminen tuottaa tuskaa, eli koneen hankinta on listan häntäpäässä. Eiköhän tästä suosta kuitenkin nousta ilman konettakin, sillä tärkeintä on se, että mä pystyn jälleen hengittämään ja pystyn sekä hengittämään että ajattelemaan töitä yhtäaikaa saamatta paniikkikohtausta! Huippua!

Ihanaa juhannusta kaikille:)

R