On maalattu yksi pieni mökki, tai no mies maalasi ensin yksinään yhden viidesosan ja kun vihdoin ymmärsi ottaa tarjoamani avun vastaan, meillä olikin ihan rattoisa, tosin jo loppuvedoilla raskas rupeama edessä! Siitä siis selvittiin kunnialla ja nyt kun itse on tehnyt, voi hyvällä omallatunnolla kehaista, että hieno siitä tuli! Maalia kului puolta vähemmän mitä olimme ajatelleet, joten sinänsäkin projekti sujui hyvin:)
Itselläni viimeiset kaksi päivää ovat olleet melko tuskaisia, oudon vatsakivun takia. Tai oikeammin päivät ovat sujuneet aivan hyvin, mutta yöt ovat olleet helvetilliset. Viime yön onneksi sain nukuttua, joten ei kai tähän kuole ainakaan! Osittain laitan nämä kivut ja kolotukset tämänhetkisen tilanteeni piikkiin, sillä tällä hetkellä työn puute vaivaa minua enemmän kuin uskoisi. Työtä siis olisi, kun vaan pääsisin sitä jo tekemään!Talon myynti piti olla jo haudattu, mutta vielä katsotaan yksi kortti. Välittäjä ilmoitti, että tiistaina olisi kiinnostunut ostajaehdokas tulossa, joten tulkoot nyt sitten. Puunaan jälleen kerran talon katosta lattiaan, pakkaamme koirat autoon ja ajamme reiluksi tunniksi pakoon. Tylsää sinänsä, sillä meidän hurttien kanssa ei voi edes mennä minnekään, on vain ajeltava hurua. Ikävää siitä tekee sekin, että meidän Pertsa, eli pikku pikku koirulimme ei siedä autossa olemista. Ainoastaan kun vauhti ylittää 100km/h hän EHKÄ suvaitsee käydä makuulleen, yleensä vaarin päälle...no, itse olemme valinneet koiranomistajan ihanan elämän;)
Maanantaina soitan tärkeän puhelun. Sen puhelun jälkeen tiedän miten pian pääsen takaisin työn pariin! JES!!! Toivon sen puhelun vastaanottajan ymmärtävän minun tilanteeni, jotta pääsemme molempia tyydyttävään ratkaisuun. Ja sitten pääsenkin siihen vaikeimpaan, eli muutokseen omassa ja läheisieni elämässä. Toivottavasti minun siipieni levitys otetaan kaikkialla vastaan ilolla, vaikka se joitakin saattaakin satuttaa...
R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti