Tahto rautainen vie vaikka läpi kallion...

...siinä suomalaisen kansan malli on!

Niinhän siinä sitten kävi, että ei meidän talolle ostajaa löytynyt. No, tulipahan koitettua, ei jää ainakaan siitä kiinni etteikö oltaisi yritetty. Mutta eteenpäin! Meillä on tällä hetkellä käytössä varasuunnitelma B, joka on siis jo lähestulkoon taputeltu valmiiksi, mutta siitä ehkä tuonnempana lisää.

Talon maalausprojekti alkoi tänään, siis kun emme saaneet taloa myytyä, on jatkettava siitä mihin viime syksynä jäimme. Toisaaltahan se on ihan mukavaakin, sillä tämähän on se meidän unelma jota joskus itsellemme aloimme työstämään. Maalaaminen on mukavaa, harmi vaan että juuri miehen lomaan sattui vähän ikävämmät kelit. Tänään oli kyllä poutainen, mutta kylmä päivä. Takki päällä sai hytistä kun huhki ja huitoi. Tai siis minähän olin työnjohtotehtävissä;)

Suklaakirsikka kukkii!

Tämä alkukesä on ihanaa kun luonnossa tapahtuu joka päivä jos jonkinmoista mukavaa. Oma pihakin on joka aamu kuin seikkailupuisto, kun eilen vielä nupullaan olevat kukat ovatkin auenneet ja joka paikkaan tulee jos jonkinmoisia kasveja, kukkia ja muuta mukavaa päivittäin esille. Harmi vaan, että kesä tuo mukanaan myös ne ei niin mieluisat asiat, kuten ehkä kuusi ja puoli miljardia hyttystä. Niitä piisaa! Noh, kohta tulee mäkärät ja sitten se vasta riemu repeää...


Kohta meille koittaa jännät ajat, odotan mielenkiinnolla, ehkä jopa hieman pelollakin kaikkea uutta ja ihmeellistä. Mutta minä tahdon näyttää mistä olen tehty, olen tehty siitä suomalaisesta sisusta jonka ansiosta minusta on tullut mitä olen nyt. Kaikista niistä miljoonista kyynelistä sulatettu suomalainen nainen, joka tekee mitä tahtoo, muut tekee mitä ne osaa:)