Kesän saldoa

No niin, ehkä nyt voi jo virallisesti sanoa, että kesä oli ja meni! Hieno kesä oli, vaikka kelien puolesta omaan makuun ehkä liikaakin äärilaitoja...
Olen ollut työelämässä mukana 20 vuotta (oumaigaad!) ja täytyy myöntää, että IKINÄ ei ole ollut näin surkeita kesälomakelejä kuin tänä vuonna oli. Ja ottaen huomioon sen, että mun kesäloma oli pilkottu kolmeen osaan, on aika humoristista, että ensimmäisellä viikolla keskilämpötila oli noin 6 astetta, jatkuvaa vesisadetta (toukokuun viimeinen viikko), toisella viikolla keskilämpötila noin 10 astetta, jatkuvaa vesisadetta (juhannuksen jälkeinen viikko) ja viimeiset kaksi viikkoa helle helli, sillä keskilämpötila oli noin 16 astetta ja ainoastaan jokatoinen päivä jatkuvaa vesisadetta, jokatoinen kuurottaista.

Viimeksi kun tänne kirjottelin, oli mielessäni jos jonkinmoisia ajatuksia, kaikki ei niin onnellisia ja hyviä, mutta niitäkin ajatuksia on työstetty ja tappiot on nielty ja iloittu niistä asioista, mitkä ovat hyvin. Onnellisuushan syntyy kuitenkin aika pienistä asioista. Tämä teksti on jo kauan odottanut kirjoittamista, mutta jotenkin tuntui että nyt sille on aikaa ja tilaisuus, sekä tietysti halu kirjoittaa.

Menneen kesän aikana meidän elämä on mennyt kokolailla "sekaisin", osittain hyvällä ja osittain hieman ikävälläkin tavalla. Meidän omaan perheeseen kuuluu enää kolme jäsentä, sillä meille rakas koiravanhuksemme Roki, Roksu, Vaari, Teppo, Töppänä, Roksutin (rakkaalla lapsella on monta nimeä) pääsi pilven reunalle pallon perään juoksemaan. Ja vaikka tämä päätös ja sen seurauksena tullut ja edelleen läsnäoleva suru ja ikävä olivatkin erittäin raskaita meille ihmisille kokea, oli päätös kuitenkin tehty koiran parhaaksi. Ja niin paljon kuin minä sitä päivää pelkäsin, olen ylpeä itsestäni, kuinka rauhallisesti ja hyvin osasin ja pystyin käyttäytymään niillä viimeisillä yhteisillä hetkillämme. Ja niin kauan kuin Rokin vahva sydän sykki, hän nukkui sylissäni. Rakkaus <3

Roki 1.3.2000-5.8.2014

Kesän aikana olemme myös tehneet muutoksia pihassamme, lähinnä tuolla hyötypuolella. Jo viime vuonna kun muutimme tähän, huomasin miten rikkaruohottunut ja huonosti pidetty kasvimaa oli, joten kun keväällä tuskalla ja hiellä sitä käänsimme ja kädet rakoilla sitä muokkasimme, päätin että loppuu leikki kun siihen keksin vaan jonkun muun ratkaisun. Ja keksinkin, vaikka suunnitelmat ja toteutus veivätkin koko kesän, lähinnä megahelteiden lykätessä toteutusta, se on nyt tehty ja olen siitä erittäin tyytyväinen :)

Tästä piirustuksesta lähti suunnitelmat! Ja näitä oli yhteensä vissiin joku 10 arkkia... ;)

Tälläisia laatikoita tehtiin yhteensä 15 kappaletta, puu on lämpökäsiteltyä mäntyä.

Kun koko kasvimaa oli nostettu ylös, näky oli jokseenkin lohduton...

Tasaamisen jälkeen alkoi jo hieman paremmalta näyttämään, tosin urakka oli vasta alussa...

Linjalankojen avulla saatiin muoto pysymään "kasassa" ja mullan päälle laitettiin pahvia kerros, jonka jälkeen tuli juuriestematto. Matto yltää myös reunakivien alle, millä pyritään estämään nurmikon kasvaminen reunuksen alle.

Kaikki reunakivetkin jo paikoillaan, kädet tässä vaiheessa makaronia ja rakoilla ;)

Ja sitten vielä se pääasia, eli kasvilaatikot! Ja kun tekee tuollasen pilkunviilaajan kanssa hommia, niin ei ihan kerrasta mennyt laatikot paikoilleen :D

Kaikki multa kärrättiin kottikärryillä, keskimmäisiin laatikoihin multa nostettiin sangolla. Pyrittiin siis välttämään mullan kulkeutumista alustaan!

Ensimmäiset laatikot valmiina, eli mansikat istutettuna! Polkaa, Riaa ja Kaunotarta :)

Tattadadaa! Tässä kasvimaan osuus valmiina. On se hieno! ;)

Homma oli todella kova ja raskas, mutta nyt kun kaikki on jo valmista, voin kyllä sanoa, että kannatti! Ja milläänhän nyt en malttais odottaa ensi kevättä ja sitä että pääsen kylvämään kasveja laatikoihin :) Tosin näin syksyllä vielä istutan talvivalkosipulit, joten vielä saa multaa kynsien alle ;)

Iso kiitos kuuluu myös rakkaalle miehelleni, joka ei kertaakaan valittanut tai murissut vastaan näitä välillä aika hullujakin ajatuksiani. Ja kun muutamaan kertaan (yllättäen) poljin jalkaa ja huusin ja raivosin kun kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä, hän tyynen viileästi vain jatkoi kaivamista sanomatta sanaakaan :D Todellista rakkautta <3

Viimeisten lomaviikkojen aikana meidän elämä muutui muutenkin, sillä meidän kotiin muutti "ottolapsi" vuodeksi. Sisareni perhe lähti vanhinta poikaa lukuunottamatta vuodeksi ulkomaille ja heidän koiransa, Milli 3-vuotias borderterrieri saapui sulostuttamaan meidän arkeamme. Halusin että koira tulee meille jo loman aikana, sillä silloin pystyimme paremmin seuraamaan miten oma koiramme Sulo ottaa tulokkaan vastaan. Koirathan siis ovat jo tuttuja toisilleen, mutta on aivan eri asia kyläillä, kuin asua ja elää saman katon alla. Alku olikin melkoista häslinkiä, vähitellen alkoi rauhoittumaan, mitä nyt meidän reppana on niin auttamattoman mustasukkainen, että välillä katseesta voi lukea ajatuksen "Voiko ton vaikka myydä jonnekin"... Nyt ollaan reilut kolme viikkoa eletty yhteistä elämää ja arki alkaa jo sujua ja olla uomissaan. 

Me halutaan kans sitä makkaraa!

Onnellisuus näkyy pienissä asioissa <3

Tässä siis tämän kesän saldoa näin syksyn kynnyksellä ja talvea odotellessa! Oma elämäni on melkoisessa myllerryksessä, mutta siitä seuraavalla kerralla :)

Ihanaa syksyä kaikille, Riikka