Heipparallaa!
Viimeisimmästä tekstistä on vierähtänyt tovi jos toinenkin, mutta siihen on ainoastaan yksi syy ja mielestäni hyvä sellainen: työntäyteinen elämä. Päivät on venyneet erittäin pitkiksi, siis hyvin hyvin hyvin pitkiksi. Mutta minä en valita, sillä tätä varten olen tähän pääni pistänyt ja joka päivä herätessäni rättiväsyneenä hymyilen, sillä niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin, elän suurta unelmaani.
Hienointa tässä kaikessa on, että olen saanut palautetta työstäni. Siis ihan vilpitöntä sellaista. Välillä on päässyt itku, sillä fyysisesti on rankkaa tehdä 13-15 tunnin työpäiviä ja siihen henkinen taakka kaikesta ajatustyöstä ja siitä vastuusta mikä harteillani on. Tosin, edelleen, tätähän mä halusin!
Kaupasta tulee hieno, että ihan vaan kaikille tiedoksi, kannattaa poiketa vähän kauempaakin;) Olen ylpeä omasta työstäni, sillä voin selkä suorana nauramatta sanoa, että minä olen näkyvästi siinä kaupan hyllyissä mukana. Siinä on se kaikki työ mitä olen jo ennen tänne tuloani halunnut tehdä ja mitä olen kesän työstänyt vain ajatuksissani. Ja kun tämän kaiken lisäksi olemme rämpineet viimeiset 1,5 kuukautta erilaisten pienempien ja suurempien ongelmien parissa, jotka eivät ainakaan ole helpottaneet työtämme, tulen varmasti purskahtamaan itkuun avajaisten hetkellä. Tämä on oikeasti todella iso juttu mulle!
Muuten tämä onkin sitten ollut vähän ylä- ja alamäkeä. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet kaikkein pahimmat. En millään haluaisi lähteä sunnuntaina pois kotoa, sillä ikävä on aivan liian suuri. Itku tulee pienemmistäkin jutuista, jokaisen puhelun jälkeen...Ja ajatukset pyörivät vähän väliä kotona poikien luona. Tätä mä en olisi halunnut, enkä sen vuoksi voi hyväksyä sitä, että kukaan ei halua ostaa taloamme, jolloin saisin kaikki rakkaani luokseni. Mälsää...
Eli näin yhteenvetona, työni on juuri sitä mitä sen tällä hetkellä pitääkin olla ja mitä haluan ja olen halunnut, mutta valitettavasti elämäni muuten ei ole ihan sitä mitä haluaisin. Niinhän se menee, että aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta:(
Eteenpäin sano mummo lumessa, palataan rakkaat ystävät !
R
Moro Riikka
VastaaPoistaTäällä ollaan hengessä mukana. Sää pärjäät aina!
Nähdään!
Pekka
Varmasti on kauppa hieno, olethan sä sitä ollut tekemässä! :) Koskas ne avajaiset olikaan?
VastaaPoistaMutta kyllä niin toivoisin, että huushollinne menisi kaupaksi! Kyllä sä sen oisit ansainnut, mutta ihan varmasti joskus! :) Se on kumma kun joku aina vähän mättää, että mikä voi olla, että miksei joskus voisi kaikki olla hyvin... Tai no mulla varmaan aina mättäis joku ;) mutta että ees jotenkin päin hyvin... Mulla taas se mättää, että ei ole töitä ja vähän meinaa usko loppua ja itku tulla... Mutta ei auta, ehkä se aurinko paistaa tännekin joskus :) Tsemppiä sinne, eteenpäin sillä draivilla, että osaat ja olet hyvä ja teet sitä hommaa mitä rakastat!