Ai missä vai???

Hehee! Mä inhoan kuntosaleja!

Hehhehhee! Mä inhoan kuntoilua!

Hehhehhehheee! Mä olen kääntänyt takkini!

Eli, suomennettuna nuo kolme lausetta: olen hurahtanut kuntoiluun, TAAS. Mutta tällä kertaa tää tuntuu jotenkin erilaiselta kuin ennen. Viimeksi kun hurahdin kuntoiluun kaksi vuotta sitten, aloitin aivan järkyttävällä rytinällä, laitoin ruokailuni ja ruokatapani remonttiin, kuntoilin hulluna sekä kotona että kylillä. Ensin lenkkeilin kävelemällä, sitten hölkkäsin ja viimeisimpänä oikein juoksinkin. Kunto alkoi kohenemaan, kunnes homma meni överiksi. Ja siihenhän se sitten lopahti. Kuntoilu nimittäin. Ruokailutapani onnistuin säilyttämään viime kevättalveen asti, kunnes masennuin ja sekin sitten jäi. Ja tässä sitä taas ollaan, kunto aivan rapaheikko, ruokailutavat mitä sattuu ja mieli maassa...

Mutta syksyn aikana seuratessani entisen koulukaverin blogia ja hänen intohimoista juoksemisharrastustaan, kuulin ensimmäisen kerran Fustrasta. AI MIKÄ????? No niin justiin, kuulostaakin niin eksoottiselta että ei voi mitenkään olla meikäläisen laji. Antaa olla... Koulukaverini, joka siis myös työkseen liikkuu ja auttaa meitä uusavuttomia kuntoilijoita, alkoi kuitenkin kertoa siitä, miten hänen monet vaivansa ja ongelmansa alkoivat ratketa tämän ihmeellisen F:n harrastamisella. Aloin siis ottaa asioista ensin itsekseni selvää ja aikani kuuklettamisen ja lueskelun jälkeen kysäisin tältä  samaiselta henkilöltä, voisiko tämä hänen mielestään olla mun juttu ja kuinka vaikeeta sen harrastaminen olisi. Hän kannusti minua ainakin tutustumaan lajiin.

Ongelma nro1

Olen niin mukavuudenhaluinen ja perustyhmä, että tarvitsisin aina itselleni kunnollisen persuksille potkijan. No, eipä hättää, ajattelin että menen jollekin paikalliselle kuntosalille tätä lajia kokeilemaan. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä lähin kuntosali jossa lajia voisi harrastaa, on Lahdessa, eli noin 65 kilometrin päässä. Ei siis onnistu.

Koulukaveriltani kuulin sitten worlofshapesta, jossa voisin ns. itseopiskelijana tehdä itsenäisesti harjotteita. Eipä siinä mitään, luin nettisivustoa ja päätin kokeilla.

Ongelma nro2

Rekisteröidyin ohjelmaan ja maksoin kuukauden ensimmäisen jäsenyyden. Samalla hinnalla olisin saanut toki lähibaarista muutaman siiderin, mutta päätin tästä hulvattomasta elämäntavastani huolimatta satsata rahat mieluummin tämän kuntoilun aloittamiseen. Siinä sitä sitten ihmeteltiin niitä liikkeitä ja harjoituksia, kokeiltiin ja todettiin että eihän tästä mitään tule. Mä en osaa, enkä ainakaan pysty!!! MÄ EN PYSTY, MUSTA EI OLE TÄHÄN!!! Viikon tuijotin ohjeita tajuamatta asioista tuon taivaallista. 

No, alkukankeuksien jälkeen voitin kuitenkin itseni ja aloin pikkuhiljaa tajuta ohjelmasta jotakin. Tein innokkaasti liikkeitä kotona päivittäin ja kas kummaa, löysin itsestäni jos jonkinmoisia uusia lihaksia. 

Ongelma nro3

Ystäväni on jo pidemmän aikaa yrittänyt houkutella minua kanssaan salille, mutta lupauksieni vastaisesti en ole sinne hänen kanssaan lähtenyt. Kunnes tällä viikolla aivan yllättäen tuli tiistaina soitto, "mä lähden nyt salille, lähetkö mukaan?" Ja minähän siihen sitten ajattelematta, että tottakai! Ja niin sitä mentiin. Mutta salille päästyäni muistin taas sen, miten tyhmäksi tunnen aina salilla itseni. Tiedän periaatteessa mitä siellä kuuluisi tehdä, mutta käytännössä olen täysin tumpelo ja urvelo siellä ähkiessäni. MÄ EN OSAA ENKÄ PYSTY!!!

Puolen tunnin jälkeen aloin kuitenkin päästä rytmiin ja muistiin palautui vuosien takaiset reenihetket salilla. Sehän olikin ihan kivaa! Ja varsinkin kun hyvässä seurassa sai treenata:)

Ongelmat alkavat pikkuhiljaa ratketa, ainoa murhe on tällä hetkellä se, että ruokaelämäni pitäisi saada jälleen oikeille raiteille. Se on jo tapahtunut pikkuhiljaa parempiin raiteisiin, mutta minulle kaikkein haastavinta on ruokailurytmi. Olen lapsesta asti ollut huono aamusyöjä, en siis pysty syömään aamupalaa. Se on se ensimmäinen huono juttu. Toinen huono juttu on, että en tajua syödä säännöllisesti pieniä aterioita, vaan syön harvoin ja sitten kun syön, syön ihan jumalattomasti. Ja sitten se, mistä saan varmasti kaikkien ammattilaisten vihat päälleni: saatan olla syömättä jopa kaksi päivää peräkkäin. Juu, ihan tosissaan. Joskus mulle vaan ei maistu, ei ole nälkä tai sitten yksinkertaisesti on vaan niin paljon tekemistä, etten ehdi syödä. Neljäs erittäin huono tapa on napostelu, josta tosin viimeisten viikkojen aikana olen taas alkanut päästä eroon.

Painoni ei ole tippunut lainkaan, tai ehkä se nyt grammoissa on jonkunverran tipahtanut. Mutta olo on paljon parempi ja jumitukset selässä ja hartioissa ovat alkaneet aueta. Olen koulukaverilleni jo antanut kiitosta siitä, että hän usutti minut lajin saloihin ja tsemppasi minua edes kokeilemaan. Nyt pitääkin seuraavaksi alkaa kierrellä Kouvolan kuntosaleja painostamassa henkilökuntaa Fustraamisesta!!!

Ja huomenna rauta kolisee taas ;)

R